Terve vaan kaikille ja tervetuloa seuraamaan flamencotanssi urani kehitystä ja kulkua mahdollisesti näin alussa pelkkien ajatuksieni seurassa, mutta ehkä jossain vaiheessa myös kuvien ja videoiden ohella omista koreografioistani ja kaikesta flamencoon liittyvistä kuvioistani. Pyrin blogini kautta tuomaan esille sitä intoa ja intohimoa flamencoa kohtaan, jonka olen saanut. Kaikki alkoi vuonna 2008, kun ensimmäisen kerran ajatuksissani eksyin internetin kummalliseen maailmaan ja koneellani alkoi soida hieman itämaisia mausteita saanut musiikki. Hameet liehuivat, katseet vangitsivat, tunteet roihusivat ja rytmiikka löi sydämeni läpi sellaisella voimalla, että olin pyörtyä ihastuksesta. Näitä olivat ensitunteeni flamencoa kohtaan, kuin ensirakkaus, hämmentävä, mutta niin kiehtova. Hullaannuin ja intouduin ja aloin heti etsimään paikkaa, jossa harrastaa lajia.
Minulla oli useamman vuoden kokemus latinorytmeistä, joten tanssillista pohjaa löytyi jo jonkinverran. Mutta enpä tiennyt silloin mihin olin ryhtymässä :) ja että tunteen puuskissa vielä uhmaisin itseäni, kuin tuoretta rakkautta, heittelisin kenkiäni seinään ja kiroaisin itseäni...Kuitenkin Jyväskylän Flamencoyhdistys antoi minulle mahdollisuuden. Ensimmäisen vuoden takkuilin seviljanaksien kanssa, mutta jo toisena vuotena hakeuduin kursseille ja jo kesällä 2010 vietin aikaa kuukauden Malagassa tanssikoulussa. Himo flamencotanssia kohtaan kasvoi ja halusin oppia koko ajan lisää ja lisää. Entisenä kilpaurheilijana tiesin, että laji kuin laji, niin tätäkään en voisi ottaa kokeilumielessä vaan pikkuhiljaa vanhat piirteeni alkaisivat nousta esiin. Kunnianhimo, taidonhimo ja esiintymishimo. Luonteeni laatu oli kuin nakutettu flamencoon. Flamenco oli vain laji, jota ei voi kilpailla. Ainoastaan voit olla vielä parempi ja vielä parempi. Ja sehän sopii minulle.
Vuoteen 2010 tanssin pitkälti tekniikkaa hioten, mutta 2011 Helmikuun Granadan reissun jälkeen improvisaatio tanssissa alkoi kiinnostaa, sekä omien koreografioiden tekeminen. Ensimmäinen koreografiani I oli tangos biisiin, joka oli reilu 5min mittainen episodi ja saavutus. Jälkeenpäin mietittynä tein sen eteen todella paljon töitä, vaikka pidinkin sitä ala-arvoisena vielä pitkään sen jälkeen. Vaatimattomuus ja tason korkea ylläpito voi joskus vaikuttaa liikaa ja tänä vuonna sain kokea, että joskus on otettava rennommin, jottei kosketus ja herkkyys tanssiin katoa. Sinänsä harmittaa, että ajanpuutteeni takia en päässyt esittämään koreografia II solea por buleriastani kokonaisuudessaaan, mutta silläkin oli tarkoituksensa näin taiteilijana, että näkisin mitä minun on tehtävä, jotta unelmani toteutuisivat. Vuosi 2011 oli selvä siirtymävaihe tanssijaksi ja teen sen eteen nyt töitä jokainen hetki ja sekuntti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flamenco
Flamenco on pitkälti elämäntapa. Olen usein sanonut niille, jotka pohtivat flamencotanssin harrastamista, että se ei ole pelkkä tanssi, vaan suuri musiikillinen kokonaisuus, siis elämäntyyli ja tapa joka pitää olla sisimmässä sydänlihaksia myöten. Kuten äitini toisinaan mainitsee, että miten minä voin kuunnella kyseistä musiikkia, kun hänen mielestänsä laulajat vaan ulisee ja voivottelee. Niin, no jos ensimmäinen fiilis alkaa tuolla tunteella, niin ei flamencoa yksinkertaisesti voi harrastaa ainakaan ammattimielessä, tai ainakin jossain vaiheessa huomaa, että ei todellakaan pidä kyseisestä genrestä edes harrastumielessä. Siitä vaan sitten kokeilemaan, ken lajiin on ihastunut. Hameet liehumaan ja kengät kopisemaan. Tunteet elämään.
Kommentit
Lähetä kommentti