Tätä ovea tuli avattua moneen otteeseen Granadassa Espanjassa Sierran Nevadan vuorien alla. Olin jo kauan haaveillut kunnon "tanssilomasta" lainausmerkeissä kirjoittaen, koska loma kyseisessä koulussa olisi ollut rahan tuhlaamista. :) Takana oli kuukauden mittainen kesäloma Fuengirolassa parin edellisen kesän takaa, mutta en olisi ikinä uskonut, että se olisi ollut pikkuleikkiä tanssikengillä tähän tanssikouluun verrattuna. Nyt oli kyse ammattitason tanssikoulusta ja siitä, että saisin tehdä töitä tuplasti enemmän kuin koskaan olin tottunut tanssiani kohtaan tekemään. Kävellessäni aamuisin kapeita mukulaisia katuja jalkojani polttaen, sain todella pohtia, oliko minusta tanssijaksi ja riittäisikö motivaationi siihen tasoon, jota olin lähtenyt flamencosta hakemaan. Olin kuitenkin päättänyt yrittää.
Miksi? Miksi halusin tuntea kivun kehossani, tuskan hien ja polton sisimmässäni? Siksi, että se tuntui elämälle ja tarkoitukselle. Siksi, että aloin elämään musiikin kautta ja kehoni vaati sitä aina lisää ja lisää. Kuin huume, jota haluat että voit elää. Kuin rakkaus, jota ilman et voi olla. Elämäntapa. Siksi kävelin ja tanssin ja tanssin ja kävelin. Siksi en nukkunut, vaan valvoin joka yö paikallisessa flamencobaarissa muiden tanssijoiden ja muusikoiden kanssa. Halusin tuntea kaiken. Haluan edelleenkin. Päivittäiset tekniikkatunnit ja koreografiatunnit ja niiden tuntien treenitunnit, venytykset, ruokatunnit, kirjoittaminen ja taiteilijoiden kanssa hengailu. Ja ruokahetkien odottaminen, kun tuntuu, että näännyt ennenkuin opettaja on tyytyväinen ja antaa sinun lopettaa. Ruokahetket, jolloin vain lösähdät jonnekkin hetkeksi, kunnes taas muistat venytykset alakerran kitaristin soittaessa jo kymmenien ja kymmenien kertojen jälkeen samaa kappaletta kirotessa tahtiaan. Niitä hetkiä ja hetkiä, jolloin paikallinen kitaristi Reza saapui soittamaan luokseni ja jolloin alakerran Israelilainen kitaristikin kömpi mukaan komppaamaan yhteiseen olohuoneeseemme, jossa oli niin kylmä, että piti olla toppatakki ja hanskat. Mutta mitä ne hetket tarvitsivat kuin flamencoa. Flamencoa sieluusi ja sydämeesi. Näin halusin elää.
2- viikon mittaisen tanssikurssini aikana tutustuin ihmisiin ympäri maailmaa, mutta eniten aikaa vietin Norjalaisen Trinen kanssa, jonka kanssa koimme flamencon ja Espanjan hurmia. Yhteiset kauppareissut, kävelymatkat ja kaipaus kotiin jakoi hetkemme monenlaisiin tunteisiin. Trine oli tullut viettämään 3kk mittaista hetkeään Granadassa ja minä sain luvan sillä kertaa kokea 2-viikossa sen mitä ehtisin. Aamuöiset kävelyt Alhambran vuoristoisessa kylässä, jolloin 100€ korkkarini hajosivat keskeltä kahtia loivat fiikiksiä hämyisen Andalucian Dog flamencobaarin välille. Kujat, jotka olivat niin kapeita, että niihin ei uskaltanut edes mennä. Andalucia. Olet aina sydämessäni. Espanjan kruunu. Vanhat mustalaisten asuttamat vuoristoluolat säilyvät mielessäni ikuisesti.
Andalucian yöt niin tummia ja pehmeän lämpöisiä, mutta toisinaan pettävän koleita ja kosteita. Pimeyden tullessa taiteilijat heräävät ja kerääntyvät yhteisiin tiloihin. Niin teimme minä ja Trine. Paikalliset flamencokitaristit, laulajat ja tanssijat opastivat hetkiin, jotka avaisivat flamencon sisimmän. Siihen kuului yhteiset soittosessiot ja tunnelman nauttiminen, jotka saattoivat kestää aamu yhdeksään saakka, mutta koska tanssitreeneihin oli panostettava oli pakko valita työn ja viihteen väliltä, joskin kumpikin erittäin tärkeitä taiteilijalle päivittäin. Siksi en koskaan haluaisi säännöllistä päivätyötä, vaikka olen siihenkin joutunut elämäni aikana. Taitteilijan on kuitenkin kustannettava elämänsä luovuuden uhalla, joka on minusta niin väärin tässä yhteiskunnassa. Puhun nyt Suomesta, mutta ei tästä aiheesta tässä osiossa sen enempää, kuin että kulttuuri, musiikki ja taide on arvostetumpaa muussa Euroopassa ja varsinkin Espanjassa enemmän kuin meidän perä-pohjolassa.. Taiteilijan on otettava hetkensä ja Espanjassa hetket olivat jokainen minuutti sen kokemista.
Aamun ja päivän valjetessa rakastin kuunnella kukonlaulua, lampaiden määkymistä ja koirien haukuntaa. Pienet kadut täyttyivät elämästä ja äänistä ja välillä mietinkin, että eikö espanjalaiset nuku ollenkaan, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä he eivät tarvitse niin paljon unta kuin me suomalaiset. Toisaalta kiireetön ilmapiiri, joskin kuitenkin tanssituntien tiukkuus ja vaativuus laittoi ihmettelemään espanjalaista mentaliteettia.
Tanssituntien lomassa istuskelin tanssikoulun teransseilla, jotka olivat kolmessa ellei neljässä eri kerroksessa. Jokaisessa kerroksessa sain nauttia päivittäin auringon voimasta. Toisinaan huono aamupala oli mahtava korvata auringon säteiden paistaessa kasvoihin. Teransseilla oli myös mukava kerrata, venytellä ja jutustella muiden oppilaiden kanssa tunneista ja espanjasta. Aamupäivisin venyttelin ja ehkä treenasin vaikeimpia jalkakuvioita, ennen varsinaisten tuntien alkua noin kahden aikaan päivällä. Koreografia tunneilla kävimme läpi buleriasta ja tunnit loppuivat noin kuuden pintaan, lähinnä silloin kun opettaja oli tyytyväinen meihin tai kitaristit oli ajoissa ja vireessä. Kaikki oli lähinnä ehkä ja tunnit alkoivat noin suurinpiirtein ajallaan. Loppuivat no, kun loppuivat. Tuntien jälkeen suuntasin usein kauppaan tai opiskelija asunnolle syömään ja odottamaan kavereita ja iltaa.
Kuvat ovat Carmen de las Cuevasin tanssikoulun sisältä. Koulu oli luolamainen rakennus vuoren rinteen alla.
Illan hämyssä ja auringon laskiessa kuin tilauksesta aina kahdeksan jälkeen ja yhdeksältä, jolloin oli jo pilkko pimeää hiippailin kaupungille ja lähi huudeille. Alkuun päivän ja illan erot tuntuivat omituiselta, koska Suomessa keväällä on jo valoisampaa, mutta toisaalta, kun päivät olivat kirkkaita ja valoisia, niin illan pimeys vain rauhoitti. Tosin se oli kuin toinen maailma. Eri ihmiset ja eri fiilikset kuin päivisin. Ilta oli aina niin seesteinen, rauhallinen ja tunnelmallinen, jopa dramaattinen. Aamut olivat taas niin vastakohtaisia kirkkaita, äänekkäita ja iloisia. Uskon, että Espanjalaisten verekkyys ja dramaattisuus tulee päivän ja yön vaihtelevaisuudesta. Tempperamentti Espanjaksi tempperamentte merkitsee Espanjalaisille todella paljon ja näin Suomalaisella on siihen paljon tutustumista. Mentaliteetti tuli esiin monissa palvelutilanteissa, joissa palvelun saaminen oli usein kiinni myyjän fiiliksistä sillä hetkellä. Tämän sain huomata myös tanssitunneilla. Joskus opettaja kertoili useita tarinoita esiintymisestänsä ja taukoa tanssissa tuli välillä puolikin tuntia, kun kuuntelimme erilaisia kertomuksia. Se oli lähinnä mielenkiintoista. Espanjassa ei peitellä tunteita, siis mitään tunteita. Siinä, missä Suomalaiset ovat nöyriä ja hiljaisia. Saatetaan katsella vähän kieroon ja kuiskutella, jos ei olla tyytyväisiä, mutta Espanjalainen sanoo yleensä suoraan kiertelemättä. Mutta sitten tulee uskonnot ja kulttuurierot jo esiin niin vahvasti, mutta en ainakaan tässä blogissani käsittele aihetta sen ihmeemmin. Jokatapauksessa on mielenkiintoista käsitellä kulttuurieroja, ja sitä mitkä asiat siihen vaikuttavat. Ilmastolla ja ympäristöllä on jo vaikutusta todella paljon. Rakastin kulkea öisin ja pimeän aikaan Alhambran kujilla, joskin alkuun olin hieman varuillani, mutta huomattuani, että pelot olivat aiheettomia aloin nauttimaan illan pimeydestä.
Takana valojen loisteessa ja yön hämäryydessä Alhambran palatsit. Alla wikipediasta lainattua tietoa.
Alhambra (arab. الحمراء, al-Ħamrā', punainen linna) on entinen maurilaisten Nasrid-dynastian kuninkaiden palatsi Granadassa, Espanjassa, Darro-joen varrella.
Alhambraa alettiin rakentaa 800-luvulla tuntemattoman arkkitehdin piirustusten mukaan, ja palatsi valmistui 1500-luvulla. Palatsi kohosi näkyvälle paikalle kallioisen ja vaikeakulkuisen kukkulan huipulle, joka sijaitsee nykyisen Granadan vanhan kaupungin vieressä.
Palatsi sai nimensä savesta rakennettujen ulkomuuriensa väristä. Kuuluisiksi ovat tulleet sen kaunis Leijonapiha ja Abenserragien sali, ja Alhambra tunnetaankin yhtenä islamilaisen arkkitehtuurin suurimmista saavutuksista.
Alhambraan kuuluva arabialainen puutarha edustaa islamilaista ajatusta paratiisista puutarhana. Alueen suurin puutarha kuuluu kuitenkin Alhambran viereiseen, granadalaisten kuninkaiden rakennuttamaan Generalifen palatsiin.
Kommentit
Lähetä kommentti