14.3.2012
Aloitin pakkaamisen jo muutama päivä sitten pesemällä neljä koneellista pyykkiä. No joudunpa pesemään vielä ainakin yhden koneellisen, koska mulla on vielä 3h tanssia käymättä ennen ensi viikon torstaita 22.3.2012, jolloin lähden 00:30 linja-autolla Helsinki-Vantaa lentokentälle. Kuin ihmeen kautta sain vuoden aikana säästettyä tämän matkan. Myin melkein puolet kalusteistani :) En sentään sänkyä ja onneksi en sitä sohvaakaan, vaikka sekin oli kaupan jonkin aikaa. Äitini sanoi, että olen kuin hannuhanhi noiden rahojeni kanssa, että vaikka minulla on paljon maksuja, niin jollain keinoilla pääsen toteuttamaan asioitani, joita haluan. Tässä on paljon kyseessä myös mielenterveyteni, että pääsen tekemään sitä, mitä rakastan. Olen ollut viime vuoden Marraskuusta niin tuuli ajolla, että kukaan ei voi uskoa minua enää samaksi ihmiseksi. Ja tuntuukin, että olen muuttunut ihmisenä. Yksi asia, mikä on varma, niin olen hieman päässyt yli kriittisyydestäni itseäni kohtaan. Teen perustanssitunneilla virheitä. Täydellisyyden tavoittelu taitaa olla jokaisen perfektionistin taiteilijan ongelma. Vai onko se ongelma? Oikeastaan ilman sitä ei kykene etenemään. Tällä kertaa lähden reppu hieman tyhjempänä tanssimaan. Odotukset eivät ole niin kovat omia vaatimuksia kohtaan. Tiedän, että tulee päiviä, jolloin revin tavarani heivaan tanssikenkäni syvimpään rapakkoon, mutta tänään, kun olen positiivisella tuulella, mikään ei voi lannistaa. Ei edes epäonnistumiseni. Ihanaa ottaa kone mukaan ja kirjoittaa. Aion kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon kokemuksistani ja sitten kirjaani, joka on jo kokenut monenlaisia kiemuroita mielestäni. Se, että tuleeko siitä kirja on hieman hajanaista päässäni, mutta jonkin suuntaista kuitenkin, ja se, että yritänkö julkaista sitä riippuu paljon sen kehityksestä. Valmis se ei ole ja ehdottomasti sen pitää vielä elää ja muotoutua muutaman vuoden. Ensi vuonna yritän hakea taiteilijan apurahoja kaikkeen, jota toteutan. Niin tässä on nyt muutamia laulu panoksiakin luvassa, mutta päivitän niistä sitten, kun jotain selviää. Sen voin mainita ainakin jo nyt, että osasin nauhoittaa ja tehdä videon. Laatu nyt ei tietenkään ole mikään pro, mutta tulihan tehtyä. Ois se kiva, jos laulussakin sais edettyä tällä elämän saralla, mulla olis niin paljon sanoituksia. Säveltäjä vain puuttuu. Mietin, että jos hommaan jonkun soittimen, mutta sitten pitäisi olla opettaja, joten sen aika ei taida olla vielä. Olenhan haaveillut pianosta jo kauan.
22.3.2012
Näkymät kotiparvekkeelta Jyväskylän Kortepohjasta 22.3.2012
Granadassa olis määrä olla 14:00 ja Jesus Fajardo tulee mua vastaan. Hän on flamencolaulaja ja muusikko Granadasta. Tekee nyt ensimmäistä levyään ja meillä on suunnitelmissa jotain lauluprojekteja hänen kanssaan. Luulen, että viikonloppu menee juhliessa, mutta maanantaina pitää sit olla 8:00 koululla hakemassa solu-asuntoni avainta. Jännityksellä odotan ketä on tullut tanssimaan ja harastamaan flamencoa. Kouluhan on kansainvälinen, eli sinne tulee porukkaa ympäri maailmaa. Viime vuonna "jouduin" Israelilaisen pojan kanssa samaan asuntoon ja asuipa siinä myös yksi Ranskalainen opettajakin meidän kanssa. Mietin jälkeenpäin, et koska Suomi on todellakin aika tuntematon Espanjassa, et laitoivatko siks mut Israelilaisen kanssa, mut niin vaikka Suomi kuljettaa sinne aseita, niin en minä ainakaan tiedä juuri mitään Israelista, kuin et siellä on mustameri ja he ovat juutalaisia. Uskonto tuntuikin olevan tälle pojalle iso sana. Hän oli tullut opiskelemaan flamencokitaran soittoa ja oli mahtis herätä joka aamu 7:00 milloin buleriakseen ja milloin alegriaksen sointuihin. Hauska heppu oli, mutta hieman vetäytynyt omiin oloihinsa, joten en tutustunut häneen sitten sen paremmin. Eniten vietin aikaani Norjalaisen Trinen kanssa, ja tuossa viime viikolla viestittelimmekin, että mä olen menossa Granadaan ja että harmi, kun emme ole tällä kertaa yhtäaikaa. Yks ilta vaelsimme Granadan kivikkoisilla kaduilla kämpille mukanamme joku Espanjalainen poika, joka lähti sit auttamaan meitä kämpille. Olimme lähteneet paikalliseen dickoon ja mä tietty heti meno matkalla hajoitin 150€ korkkarini ja paluu "pienessä" huppelissa oli hankalaa. Tää Espanjalainen sit talutti mut kotiin. No viime reissusta Trinen kanssa on monta hauskaa tarinaa, mutta kerronpa nyt näistä uusista enemmän.
Viime hetken tarkastuksia oon tehnyt, et kaikki varmasti on mukana ja aamulla heti herättyäni tein lähtöselvityksen tekstiviestillä, joten sekin on nyt hoidettu. Ainut, et menin valitsemaan istumapaikan hieman liian myöhään ja siellä oli vain yksi vaihtoehto. En siis päässyt ikkunan viereen tällä kertaa. Tajusin tässä, että mullahan ei ole lentokorvatulppia..hmm, jospa laitan kuulokkeet päähän. Mulla menee tosi helposti korvat lukkoon, et hieman mietityttää. No ehkäpä selviän. Täytyy ottaa kuvia tällä kertaa paljon enemmän. Granadassa on ollut päivisin +20 mutta yöllä laskenut -1 pakkasasteeseen, joten vaatetta saa kyllä varata, koska asunnot siellä on todella kylmiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Granada
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alhambra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sierra_Nevada_(Espanja)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maurit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Granaattiomena
Great! Tunnin jonotuksen jälkeen sain yhteyden asiakaspalveluun, ja sain kuulla, että saapumalla ajoissa kentällä saan tavarani mukaan. Hädissäni tiedustelin vielä, että onhan tavarat sit ajoissa Malagassa, kun linkkini lähtee 12:00, ja kuulemma pitäisi olla. Jään nyt sitten odottamaan kuinka käy. Vähän naurattaa tää säätäminen, mut oon tyytyväinen kun olen Espanjassa tavaroitteni kanssa ehjänä kappaleena! Voi olla, että ensi yönä ei sit tuu pahemmin nukuttua, kun pitää vielä seurata muuttuuko lento aika aikasemmaksi, nyt jo puolella tunnilla aikaistunut! Eli kaiken laskun mukaan mun on oltava 3:30 kentällä ja etsiä sit droppitbacket ajoissa! Fiilikset ovat kuitenkin hyvät olenhan kuitenkin odottanut tätä matkaa vuoden :) Pääasia on, että tanssikengät ovat mukana ei niillä muilla tavaroilla nyt niin väliä. Mietin vaan, et voinkohan laittaa ne käsimatkatavaroihin, kun niissä on metallia? Siitähän ilo vielä ratkeaa, jos ne katsotaan terä-aseeksi tms :D
23.3.2012 Vantaa-Helsinki, Lentokentällä
Aika lentokentällä meni suhteellisen nopeasti huolimatta siitä, että saavuin sinne klo 24 Suomen aikaan. Tutustuin opiskelija mieheen, joka oli menossa Riioon, joten aika kului mukavasti hänen kanssaan jutellessa matkustamisesta, ja kerkesin siinä tutustumaan Portugalilaiseen mieheen myös, joka oli matkalla kotimaahansa mummonsa hautajaisiin. Viiden tunnin aikana kerkesin kertaamaan Espanjan kieltä ja oppimaan jonkin verran Portugaliakin. Väsymys meinasi välillä vaivata, mutta skarppasin sinnikkäästi ja olo oli kyllä hieman euforinen matkan suhteen. Noin puoli viiden aikaan lähdin portille 219 ja pääsinkin heti jättämään matkatavarani. Hieman minua huvitti, kun katsoin laukkuni painoa, joka oli 14,5kg. Siinä pohdin jo paluuta, koska tiesin, että tulen ostamaan jonkin verran tuliaisia. Onneksi olin ottanut läppärini mukaan ja heti turvatarkastuksen jälkeen chattailin aikani, kunnes jo huomasin, että pääsemme lähtemään linja-autolla koneeseen.
23.3.2012 Malaga lentokenttä
Päästyäni Malagaan löysin bussin heti tultuani ulko-ovesta ulos. Huokaisin helpotuksesta, sillä matkatavarani painoivat. Siinä lomassa kerkesin tekemään tuttavuutta Hollantilaisen opiskelija pojan kanssa, joka oli myös menossa Granadaan. Olin aika väsynyt matkasta, ja ainoat uneni vietin lentokoneessa. Heräsin sopivasti laskeutumisvaiheessa. Juttelin erittäin mukavan vanhan miehen kanssa lentokoneessa, joka istui minun vieressäni. Hän kertoi, että hänellä oli asunto Espanjassa 35-vuotta. Hän oli viikon Suomessa töissä ja viikon Espanjassa lomalla. Voin kuvitella, kuinka monta lentoa hänen elämäänsä mahtuikaan. Aistin myös pientä kaipuuta, koska hän rupesi itkemään nähdessään Espanjan. Aistin, että joku rakkaustarina mahtui tämän miehen elämään. En halunut kysellä, koska olin itsekin liikuttunut päästessäni Espanjaan taas.
25.3.2012 Ostoksia Granadassa.
Eräs ilta Granadassa, Alhambran linnojen kupeessa..
Näkymät Granadan kaupunkiin..
Parvekkeella viilentymässä ja rentoutumassa. Sveitsiläisen ystäväni kanssa viihdyimme siellä useampaan otteeseen, jolloin tuli jaettua tunteita, sekä ikimuistoisia hetkiä.
Viimeisen illan viimeinen ateria oli aivan huippu kokemus ja nautinto laatuaan asteikolla potenssiin sata. Mieletön itämainen tyyli ja tunnelma. Parhaaksi voin sanoa ehdottomasti arabialaista minttuteetä, joka juotiin aidosta arabialaisesta teekannusta. Leipä tapas hummuksella oli myös erittäin maittava!
Kommentit
Lähetä kommentti